2018

DANCE

Premiere and perormances at Stoa 10.-21.10.2018

more info here

DANCE on abstrakti tanssiteos, joka tavoittelee vapautta ja euforiaa toisteisen koreografian kautta. Kuudelle naistanssijalle läpisävelletty ja -koreografioitu esitys muodostaa tanssin, musiikin ja valon hengittävän virran.

Teoksessa tanssivat Hanna Ahti, Anna Mustonen, Maija Mustonen, Saara Norvio, Anna Torkkel ja Soile Voima. Heillä kaikilla on omaleimainen, vahva koreografinen mieli. DANCE antaa tanssijoilleen mahdollisuuden vapautua uuden materiaalin tuottamisesta ja keskittymään tanssimiseen.

Teosprosessi on alkanut 1960-1970-lukujen amerikkalaiseen minimalismiin ja erityisesti koreografi Lucinda Childsin teoksiin perehtymisellä. Toisteisesta ja rytmisesti tarkasta liikkeestä tunnettu Childs työskenteli mm. säveltäjä Philip Glassin kanssa muodostaen sinänsä yksinkertaisesta materiaalista monimutkaisia, hypnoottisia tekstuureja.

Koreografian, tanssin ja musiikin suhde on sittemmin sekä monipuolistunut että mutkistunut. DANCE asettuu tämän kyseenalaistamisen jälkeiseen traditioon.

Childsin samannimisen teoksen mukaan nimetty DANCE asettaa abstraktin liikkeen esityksen keskiöön oman aikamme lävistämänä. Se sijoittuu osaksi uuden koreografian kontekstia tavoitteenaan tehdä tilaa liikkeelle, tilan muodolle ja rytmille. DANCE on nostalginen ja futuristinen teos, joka sallii tanssihistorian läsnäolon.

“Olen toiminut koreografiksi valmistuttuani esitystaiteen ja performanssin työtapoja soveltavan uuden tanssin parissa. DANCE on minulle tapa palata liikkeelliseen ja tilalliseen sommitteluun ja omalakisen liikemateriaalin tekemiseen. Toisteisella ja kulkevalla tanssilla tavoittelen virtaavuuden tilaa ja löysin Lucinda Childsin liikeajattelusta reittejä tällaisen tanssin tekemiseen. Vapauden kokemus tapahtui tarkkuudessa.” ­– Anna Maria Häkkinen

DANCE

Koreografia: Anna Maria Häkkinen
Tanssi: Hanna Ahti, Georgie Goater, Anna Mustonen, Saara Norvio, Anna Torkkel, Soile Voima
Musiikki ja valo: Erno Aaltonen
Pukusuunnittelu: Maija Mustonen
Koreografin assistentti: Soile Voima
Tuottaja: Riikka Thitz
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Stoa, Anna Maria Häkkinen 
Residenssit: Ehkä-tuotanto (Turku), Kunstenwerkplaats Pianofabriek (Bryssel), O Espaço do Tempo (Montemor-o-Novo)
Kuvat: Katri Naukkarinen

STOA (Turunlinnantie 1, Helsinki)

Ke 10.10. 19:00 Ensi-ilta
Pe 12.10. 19:00
Su 14.10. 15:00
Ti 16.10. 19:00
Pe 19.10. 19:00
Su 21.10. 15:00

DANCE is an abstract dance piece that reaches for freedom and euphoria through repetitive choreography. The through-composed and through-choreographed performance for six female dancers forms a breathing flow of dance, music and light.

The dancers appearing in the performance are Hanna Ahti, Anna Mustonen, Maija Mustonen, Saara Norvio, Anna Torkkel and Soile Voima – all of them artists with a distinctive and powerful choreographic mind. DANCE gives the dancers an opportunity to be free from the production of new material, allowing them to focus completely on dancing.

The process behind the work started with the study of 1960s and 1970s American minimalism and especially the works of choreographer Lucinda Childs. Famous for repetitive, rhythmically precise motion, Childs worked with artists such as composer Philip Glass, turning simple materials into hypnotic and complex textures.

Since those days, the relationship between choreography, dance and music has become both richer and more complicated. DANCE assumes position as part of a new tradition that comes after this questioning.

Named after a performance by Childs, DANCE focuses on abstract movement that is permeated by our time. It assumes a role as part of the context of new choreography with the aim of opening new room for motion, the forms of space and rhythm. DANCE is simultaneously nostalgic and futuristic, allowing the history of dance to be present.

“After graduating as a choreographer, I have worked with new dance that combines methods from performing arts and performance. For me, DANCE is a way to return to motion-based, spatial composition and material that knows no rules except its own. Repetitive, fluid dance is a way to reach for a state of flow, and in the motions and thinking of Lucinda Childs I found ways to create such dance. The experience of freedom came about in precision." ­– Anna Maria Häkkinen

Choreography: Anna Maria Häkkinen
Dance: Hanna Ahti, Georgie Goater, Anna Mustonen, Saara Norvio, Anna Torkkel, Soile Voima
Music and light: Erno Aaltonen
Choreographer’s assistant: Soile Voima
Costume design: Maija Mustonen
Producer: Riikka Thitz
Production: Zodiak – Center for New dance, Stoa, Anna Maria Häkkinen
Residencies: Ehkä-tuotanto (Turku), Kunstenwerkplaats Pianofabriek (Bryssel), O Espaço do Tempo (Montemor-o-Novo)
Photo: Katri Naukkarinen

STOA (Turunlinnantie 1, Helsinki)

Ke 10.10. 19:00 Premiere
Pe 12.10. 19:00
Su 14.10. 15:00
Ti 16.10. 19:00
Pe 19.10. 19:00
Su 21.10. 15:00

 

Anna Mustonen & Marianna Henriksson:

Maria-vesper

premiere 19.4.2018 in Helsinki

Koreografi Anna Mustosen ja cembalisti Marianna Henrikssonin uudessa teoksessa Claudio Monteverdin musiikki kohtaa uuden tanssin.

Monteverdin Maria-vesper on suurimuotoinen kokoelma kirkollista musiikkia vuodelta 1610. Esitys muodostuu kolmen tanssijan, kuuden laulajan, soitinyhtyeen ja yleisön yhteen kokoontumisesta Pannuhallin katedraalimaiseen tilaan.

Maria-vesperin musiikki sisältää ikiaikaisten psalmimelodioiden käsittelyä säteilevän renessanssipolyfonian keinoin, mutta myös intiimejä, sisäiseen kosketukseen tähtääviä lauluja. Myös näyttämöllä liikutaan ylevän monumentaalisuuden ja yksilön arkisen tunnekokemuksen välillä. 

Teoksen koreografian rakentumista ohjaa ajatus laulamisesta ja soittamisesta tanssina, ja musiikista voimana, joka vaikuttaa suoraan kuulijan kehoon. Maria-vesper kutsuu hiljentymään, kuuntelemaan ja lumoutumaan sävelistä, jotka värisyttävät, tuudittavat ja virtaavat paikallaolijoiden kehoissa. 

Mustosen ja Henrikssonin edellisessä teoksessa Di anima et di corpo alkanut yhteistyö varhaisbarokin musiikin ja uuden tanssin parissa saa nyt jatkoa Suomessa harvemmin esitetyn Monteverdin Maria-vesperin tulkintana. Millaisia yhdessä kuuntelemisen hetkiä, tansseja ja kehollisia kokemuksia se synnyttää nyt – yli 400 vuotta julkaisunsa jälkeen?

 

//

“Cembalisti Marianna Henrikssonin ja koreografi Anna Mustosen yhteistyönä syntynyt Maria-vesper on elämyksellisimpiä musiikin ja tanssin kohtaamisia pitkään aikaan. (---) Polyfonian rikkaus muuttui elämän monimuotoisuuden ylistykseksi. Lisää tällaista!” - Harri Kuusisaari / Rondo Classic 22.4.2018 https://rondolehti.fi/rondo-arvioi/konsertti_ja_ooppera-arviot/arvio-kurkotus-haluun-ja-henkisyyteen/

 

“Monteverdis Mariavesper som verket aldrig skådats tidigare! (--- ) Det känns skönt att se ett så här jämställt samarbete mellan musik och dans – alla verkade kasta sig ut i samarbetet med liv och lust utan att tvingas till kompromisser i det egna hantverket. (--- ) Jag ser fram emot fler Mustonen-Henriksson-projekt.” - Tove Djupsjöbacka / HBL, 21.4.2018 https://www.hbl.fi/artikel/fritt-fysiskt-monteverdiflode-2/

 

“Ei parodioiden eikä päälleliimatusti vaan ikään kuin esiin pyrkien, kuten Monteverdin  musiikkikin ammensi vanhasta ja pyrki uuteen. (---) Kokonaisuus oli niin onnistunut, että yleisökin intoutui loppuaplodeissa hihkumaan ja tömistelemään jalkojaan. Pyhä ja arki – siinä koko elämä.” - Jussi Tossavainen / Helsingin Sanomat 20.4.2018 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005649691.html

//

Koreografia: Anna Mustonen
Musiikin johto, cembalo: Marianna Henriksson


Esiintyjät: 
Hanna Ahti, Anna Kupari, Eleni Pierides; 
sopraanot Tuuli Lindeberg, Sirkku Rintamäki; 
altto Teppo Lampela; 
tenorit Taavi Oramo, Juho Punkeri; 
basso Jussi Lehtipuu 
& Helsingin Barokkiorkesteri


Pukusuunnittelu: Piia Rinne
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Dramaturgia: Masi Tiitta
Tuottaja: Riikka Thitz
Tuotanto: Zodiak - Uuden tanssin keskus, Helsingin Barokkiorkesteri, Anna Mustonen & Marianna Henriksson
Kuvat: Kristiina Männikkö

Ensi-ilta ja esitykset 19.-24.4.2018 Pannuhalli, Kaapelitehdas, Helsinki

In the new work by choreographer Anna Mustonen and harpsichordist Marianna Henriksson the music of Claudio Monteverdi meets new dance.

Monteverdi's Vespers of 1610 is an extensive collection of ecclesiastical music. The performance is a gathering of three dancers, six singers, an orchestra and the audience in the cathedral-like space of the Pannuhalli.

The music of the Vespers consists of variations of ancient psalm melodies and radiating Renaissance polyphony, but also of intimate songs that seek to move the listeners internally. Also on stage there is a flux between sublime monumentality and personal everyday emotions.

The choreography of the performance is guided by the notion of singing and playing a musical instrument as a dance, and of music as a power that affects the spectators’ bodies directly. Maria-vesper invites the audience to slow down and to become entranced by the melodies that vibrate, lull and flow through the bodies of everyone present. 

Mustonen's and Henriksson's collaboration and exploration of Early Baroque music and contemporary dance started with their previous work Di anima et di corpo, and continues with the performances of Monteverdi's Vespers of 1610, a work not regularly performed live in Finland. What kinds of collective moments of listening, dance and bodily experience will it evoke now – over 400 years after its publication?

//

Maria-vesper is one of the most fascinating encounters of music and dance for a long time --- More of this!

Harri Kuusisaari / Rondo Classic 22.4.2018

 

 

 

Monteverdi's Vespers like you've never seen it before! The border between singers and dancers is blurred and the result is fascinating. ---  I look forward to more Mustonen-Henriksson projects.

Tove Djupsjöbacka / HBL, 21.4.2018

 

 

One cannot tell form the ecstatic group who is a singer and who is a dancer --- The total performance was so succesful ---

Jussi Tossavainen / Helsingin Sanomat 20.4.2018

 

//

Choreography: Anna Mustonen
Musical director, harpsichord, organ: Marianna Henriksson

Performers: 
Hanna Ahti, Anna Kupari, Eleni Pierides
sopranos Tuuli Lindeberg, Sirkku Rintamäki
alto Teppo Lampela
tenors Taavi Oramo, Juho Punkeri 
bass Jussi Lehtipuu 

Helsinki Baroque Orchestra

Costume design: Piia Rinne
Stage and lighting design: Heikki Paasonen
Dramaturgy: Masi Tiitta
Producer: Riikka Thitz
Production: Zodiak - Center for New Dance, Helsinki Baroque Orchestra, Anna Mustonen & Marianna Henriksson

Teaser: Alisa Javits

Photos: Kristiina Männikkö

Premiere and performances 19.-24.4.2018, Pannuhalli, Cable Factory, Helsinki

 

2017

Masi Tiitta, Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen and Anna Torkkel:

Consolation

Consolation on teos väsymyksestä ruumiillisena kokemuksena ja maailmassa vallitsevana ilmiönä. Väsymys on teoksen lähtökohta ja olosuhde johon esitys sijoittuu. Työryhmä työskentelee voimattomuuden ja kyvyttömyyden parissa ja pohtii tapoja, joilla uupunut voi kokea lohdutusta.

 

Työryhmän koollekutsuja: Masi Tiitta
Työryhmä: Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen, Masi Tiitta ja Anna Torkkel
 

Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Mad House Helsinki, Masi Tiitta
 

Esitykset:

Ensi-ilta: 7.4.2017 Mad House Helsinki 

9.4.2017 Mad House Helsinki

16.4.2017 Kutomo Turku

Valokuva: Katri Naukkarinen

Kuva: Jukka Herttua

Consolation is a piece on tiredness as a bodily experience as well as an all-encompassing circumstance. Tiredness is the staring point and the environment in which the performance takes place. The working group works with powerlessness and inability, considering ways for the fatigued to find solace and comfort.

Initiator of the project: Masi Tiitta
Working group: Hanna Ahti, Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen, Masi Tiitta and Anna Torkkel

 

Production: Masi Tiitta, Ehkä, Mad House Helsinki

Past performances:

Premiere 7 April 2017 Mad House Helsinki

9 April 2017 Mad House Helsinki

16 April 2017 Kutomo Turku

Photo: Katri Naukkarinen

Illustration: Jukka Herttua

 

2016

A piece by Milja Aho, Anna-Mari Karvonen, Anna Mustonen and Emmi Venna was premiered  at Kutomo in April 2016. The piece was also performed at Baltic Circle festival in November 2016. 

We start moving and walk until it feels like we must stop. We are scattered around the space. We place the weight on the right foot, then on the left. Right, left, right, left. Gradually this movement starts to affect us all. Some are already moving, others will only later notice that they are moving.

The speaking in the performance creates a unique dance about what is and what could be. It embraces fatigue, not-knowing and not-doing as parts of itself. Each movement and choice in the space become part of the choreography; watching this performance is a dance in itself.

“The work is composed of so-called inner monologues of the mind, that have no specific personification, nor shape, nor storyline. Instead, the performance creates a fascinating, spoken, verbal connection to the shared sensorial, corporeal, mental, material and conceptual abyss.” – Mia Hannula, Turun Sanomat 30.4.2016

Links:

Baltic Circle - International Theatre Festival

Kutomo

Kritiikki Turun Sanomissa 30.4.2016

photo below: Jaakko Pietiläinen

Two screen shots from a performance at Baltic Circle festival

 

Taiteilijapuheenvuoro, julkaistu Liikkellä marraskuussa -festivaalin vuoden 2016 ohjelmalehtisessä

 

Valutan maitoa vasemmasta rinnastani, lirautan pissaa alushousuihin, annan kyynelten kuivua poskille. En mielellään istu, koska parantelen välilihaan tehtyä leikkausarpea. Olen kadottanut kehoni keskustan. Olen synnyttänyt sen ulos. Olen jättänyt itseni taustalle, keskittynyt siihen toiseen, joka juuri syntyi. Kuljen kuin sumussa, olen niin onnellinen ja häkeltynyt. Tunnen voimakasta vetoa pysytellä sivustalla, olla hiljaa, olla tekemättä mitään, haaveilen muutosta Itä-Suomeen keskelle metsää. Samaan aikaan huomaan kirjoittavani tätä tekstiä. En vielä tiedä miksi kirjoitan. Ehkä haluan olla näkyvillä ja tulla bongatuksi, ehkä yritän osallistua ja ottaa kantaa, ehkä kirjoitan olemassa oloani esiin, ehkä toivon, että joku tanssisi tämän tekstin.

Hyssytän, ruokin, ruokin, hytkyn, ruokin, steppailen. Teen kaikkeni, että toisen olisi hyvä olla. Kuljeskelen huoneesta toiseen ja huokaisen, kun huomaan tanssittaneeni hänet uneen.

En näe yhtäkään esitystä festivaalin aikana, en suuntaudu kansainväliseen toimijuuteen, en ole perillä uusimmista suuntauksista, en halua kuunnella musiikkia, sillä kotona on aina niin meluisaa. Jätän hakematta residenssihaussa, koska lapset eivät ole sinne tervetulleita. Pelkään suunnattomasti että jään paitsi, etten pysy perässä, että tyhmennyn ja lopulta homehdun kotisohvalle imetystyynyn uumeniin. Huomaan usein pahoittelevani kollegoilleni sitä, että olen äiti ja perheelleni sitä, että teen liikaa töitä. Tukehdun omaan haluamiseeni ja yrittämiseeni. Muutan lähiöön, väsyn, sairastun, harkitsen alanvaihtoa. Mietin, tuleeko avauduttua liikaa tai oltua liian katkera. Mietin, onko teksti loukkaava heille, jotka haaveilevat äitiydestä. En löydä vastauksia kysymyksiini mutta muistan olla kiitollinen.

Tekee mieli luovuttaa. Hidastan tämän tekstin lukemista. Huomaan tilan sanojen, hetkien ja hengitysten väleissä. Poistan kiireen, stressin ja tehokkuuden elämästäni. Päätän, että työn on annettava voimaa. En työskentele äitiydestä huolimatta, työskentelen äitiydestä käsin. Sanon ei ruuhkavuosille, ajanpuutteelle ja multitaskingille. Hautaan ne syvälle maan uumeniin enkä koskaan enää lausu niitä ääneen. Otan levon, voimattomuuden ja keskeneräisyyden osaksi työskentelyäni. Annan niiden tulla myös näyttämölle. Katson, kun tanssija vetelehtii, haahuilee, hiipuu, ei tiedä mitä tekee, ei tee mitään, antaa olla, lepää.

Yritän ilmaista kokemukseni siitä, miten olla yhtä aikaa (hyvä) äiti ja (vakavasti otettava) taiteilija. Miten nämä kaksi maailmaa ehkä sittenkin kysyvät samoja kysymyksiä, nojaavat toisiaan vasten. Haluan kirjoittaa valoisaa energiaa. Kirjoitan, kunnes on ruoka-aika. Kaivan oikean rinnan esiin, huomaan tekstin kiertävän kehää. Pidän ympyröistä, saan voimaa sykleistä.

- Anna Mustonen 

 

Moving in November festival has coproduced new works by Finnish dance artists for over ten years. To celebrate its 30th anniversary, the festival has invited artists 2007–2016 to write and discuss their artistic practice. These texts were published in the festival catalogue. Here is my text:

Milk runs out of my left breast, pee trickles into my panties, tears dry on my face. I prefer not to sit, because my episiotomy stitches are still healing. I have lost the center of my body. I have given birth to it. I have set myself aside, focusing on the other one that was just born. I am walking in a daze, happy and bemused. I feel strongly drawn to the sidelines, to stay quiet, to not do anything. I dream about moving to Eastern Finland, to the middle of the forest. At the same time I find myself writing this text. I am not sure if I am writing to take part and make a stand, or to be seen and discovered.

I soothe, feed, feed, sway, feed, and carry. I do everything to make the other feel good. I walk from room to room, and sigh in relief when I notice that I have danced his to sleep.

I do not see any festival performances, I don’t gear towards international agency, I don’t follow the recent trends, I don’t want to listen to music because my home is too loud. I don’t apply for residencies, because children are not welcomed. I feel terrified that I get left out, that I fall behind, that I become dumber, and eventually become stale somewhere in between the nursing pillow. I become aware that I constantly apologize to my colleagues for being a mother, and to my family for working too much. My own wanting and trying is suffocating me. I move to the suburbs, get exhausted, get ill, consider changing vocation. I wonder if I have opened up too much, or if I have been too bitter. I wonder if my text is offensive to those who dream about being a mother. I cannot find answers, but I remember to be grateful.

I feel like giving up. I slow down reading this text. I notice the space between words, moments and breaths. I remove the hurry, stress, and efficiency from my life. I decide that work needs to give strength. I don’t work despite motherhood, I work from motherhood. I say no to juggling it all, to constant lack of time and to multitasking. I bury them deep into the ground and never use those words again. I invite rest, weakness and incompleteness to be part of my practice. I invite them to the stage as well. I watch the dancer dawdle, wander, dwindle, not know what to do, pause, give in, rest.

I try to express my experience of how to be a (good) mother and a (serious) artist at the same time. How these two worlds perhaps ask similar questions, and support one another. I want to write bright energy. I write until it is time for a feeding. I pull out my right breast, and I notice the text making a circle. I like circles, I draw strength from cycles.

- Anna Mustonen

Since 2016 I'm taking part of Artist Residency in Motherhood, which is a self-directed, open-source artist residency to empower and inspire artists who are also mothers. Artist Residency in Motherhood is founded by conceptual artist Lenka Clayton.

http://www.artistresidencyinmotherhood.com/

Rea-Liina Brunou:

Pedestrian Ballet 

Pedestrian Ballet  is a performance based on a movement method developed by Rea-Liina Brunou. It takes as its starting point personal observations on what being a dancer means and on the dancer's body in relation to the history and the convention of ballet. The notion underlying the method is the idea of walking as a somatic exercise. The work is presented in z-free in a way that enables audience participation, and takes place partly outdoors.

Pedestrian Ballet on ohjattu kävelymuotoinen esitys Kutomon lähiympäristössä. Esitys rinnastaa katsojan sisäiset havainnot arkisesti liikkuvasta kehosta baletin kurinalaisuuteen ja sen historiallisiin kerrostumiin. Teos pohjautuu Rea-Liina Brunoun kehittämään liikemenetelmään, jonka taustalla on ajatus kävelystä somaattisena harjoituksena.

Koreografia ja teksti: Rea-Liina Brunou

Tanssi: Anna Mustonen, Janina Rajakangas

Visuaalinen suunnittelu ja esitys: Piia Rinne

Äänisuunnittelu ja esitys: Miki Brunou

Tuotanto: Ehkä-tuotanto, Rea-Liina Brunou

Esitykset osana XS Vol.8 -festivaalin ohjelmaa
la 26.11.2016 klo 14-15 ensi-ilta
su 27.11. klo 14-15

demoesitykset osana Zodiakin Z-free ohjelmaa

Ti / Tue 1.11.2016  17:00h

Ke / Wed 2.11.2016 17:00h

Zodiak Center for New Dance, Studio C4

http://www.zodiak.fi/en/calendar/z-free-rea-liina-brunou

 

 

Di anima et di corpo

31.8.2016 in Festival Antiqua, Bolzano Italy

Di anima et di corpo is a concert or a performance of intense emotions, combining Italian 17th century music to new dance. The piece - performed by a harpsichordist, a dancer and a soprano - deals with big emotions using the Doctrine of Affects, theory of music in the Baroque era, according to which the function of music was to affect the listener's body and emotions. Music was capable of arousing specific emotions within the listener, causing physical reactions. How can one move the souls of a modern-day spectators? 

Marianna Henriksson, harpsichord 
Katja Vaahtera, soprano 
Saara Norvio, dance
Anna Mustonen, choreography 
Anna Pöllänen, lights and staging

http://www.bolzanofestivalbozen.it/News/de/161/4389/60940.aspx

photo below: Jonte Knif

Anna

Anna is a simultaneously personal and collective, polyphonic, multi-voiced performance consisting of three solos. The collective work by four female dance artists approaches dance through the language of dance, on terms of dance.

Performance and concept: Maija Mustonen

Choreographies: Anna Maria Häkkinen, Anna Mustonen, Anna Torkkel

Dramaturgical dialog: Erno Aaltonen

Lighting design: Kristian Palmu

Production: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Maija Mustonen

Photo: Tani Simberg

Premiere 25.2.2016, Zodiak Center for New Dance
Performances
Sat 27.2. 19:00
Sun 28.2. 15:00
Wed 2.3. 19:00
Thu 3.3. 19:00
Sat 5.3. 19:00
Sun 6.3. 15:00

Fri 1.4.2016 at 7 pm, Kutomo
Sun 3.4. at 5 pm, Kutomo

Links:

http://www.zodiak.fi/en/calendar/anna